BLOGI

Pakkasessa paleleminen ei yleensä johdu vain liian ohuesta takista. Usein ongelma on kostunut aluspaita, liian tiukka välikerros tai se, että liikkuessa ja paikallaan ollessa käytetään samaa vaatetusta. Kun mietit, kuinka kerrostaa ulkoiluvaatteet pakkasella, lähde omasta tekemisestäsi: hiihdätkö metsäautotietä, seisotko passissa, vedätkö ahkiota vai ulkoilutatko koiraa reippaassa tahdissa?

Oikein rakennettu kerrospukeutuminen sitoo lämpöä, siirtää kosteutta pois iholta ja suojaa tuulelta. Samalla sen pitää joustaa tilanteen mukaan. Suomessa talvipäivä voi alkaa tyynenä kymmenen asteen pakkasena ja päättyä viimaan, räntään tai hikoilua nostattavaan nousuun. Siksi toimiva kokonaisuus on tärkeämpi kuin yksittäinen erityisen paksu vaate.

Kuinka kerrostaa ulkoiluvaatteet pakkasella käytännössä

Toimiva pakkaspukeutuminen rakentuu kolmesta varsinaisesta kerroksesta: aluskerroksesta, välikerroksesta ja kuorikerroksesta. Kovilla pakkasilla tai pitkään paikallaan ollessa mukaan tulee usein neljäs, tauoille puettava lämpökerros. Ajatus on yksinkertainen: iho pysyy kuivana, väliin jää lämmintä ilmaa ja päällimmäinen kerros katkaisee tuulen sekä kosteuden.

Kerrosten määrää ei kannata kasvattaa automaattisesti. Liian monta vaatetta voi tehdä olosta kankean, puristaa eristävän ilman pois ja lisätä hikoilua. Varsinkin metsästyksessä, pilkillä ja metsäretkillä on parempi pakata yksi helposti puettava lisälämpökerros reppuun kuin lähteä liikkeelle valmiiksi ylipukeutuneena.

Aluskerros pitää ihon kuivana

Aluskerros on pakkaspukeutumisen perusta. Sen tehtävä ei ole ensisijaisesti lämmittää mahdollisimman paljon, vaan siirtää iholta syntyvä kosteus seuraaviin kerroksiin. Merinovilla on monelle varma valinta, koska se lämmittää myös hieman kosteana, tuntuu miellyttävältä ja ehkäisee hajujen tarttumista pidemmillä reissuilla.

Synteettinen tekninen alusasu toimii hyvin, kun liikut paljon ja hikoilet herkästi. Se kuivuu nopeasti ja on usein kevyempi vaihtoehto esimerkiksi lumikenkäilyyn, metsälenkille tai aktiiviseen koiraharrastukseen. Puuvillaa kannattaa välttää alimpana kerroksena. Kun se kastuu hiestä tai lumesta, se kuivuu hitaasti ja alkaa tuntua kylmältä.

Valitse aluskerroksen paksuus tekemisen mukaan. Kevyt merino tai tekninen paita riittää reippaaseen liikkumiseen pikkupakkasella. Paksumpi merinoalusasu on paikallaan, kun pakkanen kiristyy tai päivä sisältää paljon odottelua. Alushousuissa sama sääntö pätee: liikkuvalle ohut materiaali, passiin tai pilkkijäälle enemmän lämpöä.

Välikerros tuo lämmön ilman tukaluutta

Välikerroksen tärkein tehtävä on sitoa ilmaa. Juuri ilmataskut eristävät, eivät pelkästään vaatteen paksuus. Fleece, villapaita, merinovillaneule ja kevyt toppatakki ovat kaikki toimivia vaihtoehtoja, mutta niiden käyttö riippuu siitä, kuinka paljon liikut.

Fleece on käytännöllinen aktiivisessa käytössä. Se hengittää, kuivuu nopeasti ja toimii hyvin kuoritakin alla. Villa taas sopii erityisen hyvin vaihtelevaan tekemiseen, jossa välillä kävellään ja välillä pysähdytään. Kevyt untuva- tai keinokuitutakki tuo paljon lämpöä pienessä tilassa, mutta sitä ei aina kannata käyttää liikkuessa. Untuva menettää eristyskykyään kastuessaan, joten kostealla kelillä tai kovassa hikoilussa keinokuitueriste on huolettomampi.

Yksi paksu välikerros ei ole aina paras. Kahdella ohuemmalla kerroksella lämpöä voi säätää tarkemmin. Esimerkiksi merinopaita ja ohut fleece toimivat hyvin, kun taas tauolla niiden päälle voi vetää kevyen toppatakin. Näin vältät sen, että hiki kastelee vaatteet jo alkumatkasta.

Kuorikerros pysäyttää tuulen ja lumen

Kuorikerros suojaa tuulelta, lumisateelta, oksilta ja kosteudelta. Talvella täysin vedenpitävä kalvotakki ei ole aina välttämätön, jos sää on kuiva ja pakkanen kova. Hengittävä, tuulta pitävä metsästys- tai ulkoilutakki voi olla mukavampi etenkin liikkuessa. Jos luvassa on märkää lunta, räntää tai istumista kostealla alustalla, vedenpitävyys nousee tärkeämmäksi.

Passimetsästyksessä kuorikerroksen tulee olla riittävän väljä. Liian tiukka takki painaa fleeceä tai toppakerrosta kasaan, jolloin lämpö karkaa. Liikkuvassa metsästyksessä ja retkeilyssä taas arvostat usein kevyempää rakennetta, hyvää hengittävyyttä ja vetoketjujen avulla säädettävää ilmanvaihtoa.

Myös housuissa pitää olla tilaa. Alushousut ja välihousut eivät saa kiristää polvista, reisistä tai vyötäröltä. Kyykistyminen, hiihtäminen ja lumen läpi tarpominen käyvät nopeasti raskaiksi, jos vaatetus rajoittaa liikettä. Polviin ja istuinosaan kohdistuva kosteus kannattaa huomioida erityisesti pilkillä ja taukoja sisältävillä retkillä.

Liikkuessa ja paikallaan ollessa tarvitaan eri ratkaisu

Pakkaspukeutumisen suurin virhe on pukeutua paikallaan oloa varten ennen kuin lähdet liikkeelle. Jos kannat varusteita, hiihdät metsässä tai kävelet koiran kanssa reippaasti, keho tuottaa lämpöä nopeasti. Aloita mieluummin hieman viileän tuntuisena kuin lämpimänä. Ensimmäisten minuuttien jälkeen olo tasaantuu, ja säästyt turhalta hikoilulta.

Kun pysähdyt, toimi heti. Vedä päälle taukotakki, lisää pipo tai vaihda kuivat käsineet. Erityisesti selkä, hartiat ja reidet jäähtyvät nopeasti, jos kostea aluskerros kohtaa tuulen. Passissa lämpöä tarvitaan usein enemmän kuin liikkeessä, joten pitkä ja hyvin eristävä takki, lämpimät väljästi istuvat housut sekä istuinalusta tekevät tuntikausista huomattavasti mukavampia.

Pilkillä ja jäällä tuuli korostuu. Vaikka mittari näyttäisi vain muutamaa pakkasastetta, viima voi viedä lämmön nopeasti käsistä, kasvoista ja jaloista. Tällöin tuulenpitävä päällikerros, lämmin huppu ja istuimen eristys ovat usein ratkaisevampia kuin yksi ylimääräinen paita.

Jalat, kädet ja pää ratkaisevat mukavuuden

Kylmät varpaat pilaavat retken nopeasti, vaikka ylävartalo olisi puettu oikein. Sukissa kannattaa suosia villaa tai villasekoitetta. Yksi hyvin istuva sukka on usein parempi kuin kaksi paksua, jotka tekevät kengästä ahtaan. Kun kenkään ei jää ilmaa, eristys heikkenee ja verenkierto voi kärsiä.

Talvikengässä pitää olla tilaa sekä sukalle että varpaille. Aktiiviseen käyttöön sopii kevyempi ja joustavampi kenkä, kun taas passiin, pilkille ja hitaaseen liikkumiseen tarvitaan enemmän eristystä. Märkä kenkä tai hikinen sukka kannattaa vaihtaa mahdollisuuksien mukaan heti, sillä kosteus jäähdyttää jalkoja yllättävän nopeasti.

Käsissä toimivin ratkaisu on usein kahden käsineen järjestelmä: ohuet sormikkaat tarkkaan tekemiseen ja lämpimät rukkaset niiden päälle tauoille. Metsästäjä tarvitsee ehkä sorminäppäryyttä, mutta rukkaset kannattaa pitää helposti saatavilla. Päässä ohut pipo sopii liikkeeseen, paksumpi villapipo tai hupun käyttö paikallaan oloon. Kauluri suojaa tehokkaasti myös kasvoja viimalta ilman, että hengitys tuntuu tukalalta.

Tavallisimmat virheet pakkaskerroksissa

Yleisin virhe on hikoilla alkumatkasta ja yrittää korjata tilanne myöhemmin lisäämällä vaatetta. Jos aluskerros on märkä, lisälämpö auttaa vain rajallisesti. Toinen tavallinen ongelma on liian tiukka kokonaisuus: puristavat sukat, kapea kenkä ja napakka takki heikentävät eristystä juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan.

Myös taukovaatteen unohtaminen kostautuu. Kevyt, pakattava lämpötakki vie repussa vähän tilaa, mutta voi tehdä pitkän tauon, nuotiolla istumisen tai passivuoron huomattavasti mukavammaksi. Vaatteiden lisäksi kuiva vaihtopaita, varakäsineet ja istuinalusta ovat pieniä varusteita, joilla on talvella suuri vaikutus.

Erä24.fi:n valikoimassa kerroksia voi rakentaa oman lajin mukaan: liikkuvalle retkeilijälle hengittävät alus- ja välikerrokset, passimetsästäjälle enemmän eristystä ja koiran kanssa ulkoilevalle säänkestävä, vapaasti liikkuva kokonaisuus. Tarkista aina myös vaatteen istuvuus oman käyttötavan mukaan, sillä hyväkin materiaali toimii huonosti, jos se kiristää tai jää liian väljäksi tuuleen.

Ennen seuraavaa pakkaspäivää kokeile kokonaisuutta jo pihalla tai lyhyellä lenkillä. Kun tiedät, missä vaiheessa tarvitset ohuemman pipon, taukotakin tai kuivat käsineet, voit keskittyä metsässä, jäällä tai polulla siihen, mitä lähdit tekemään.