BLOGI

Syksyn hirvijahti alkaa usein hämärässä ja päättyy vasta pimeän laskeuduttua. Silloin opas hirvenmetsästyksen turvallisuusvarusteisiin pimeään metsään on käytännön asia: metsästäjän pitää erottua muista, liikkua varmasti liukkaassa maastossa ja pystyä toimimaan rauhallisesti myös kylmässä sateessa. Hyvä varustus ei tee jahdista vain mukavampaa, vaan auttaa ehkäisemään tilanteita, joissa näkö, keskittyminen tai viestintä pettää.

Pimeällä turvallisuus rakentuu useasta pienestä asiasta. Huomioväri kertoo sijaintisi muille, otsalamppu pitää kädet vapaina, pitävä kenkä vähentää kaatumisriskiä ja lämmin, kuiva vaatetus auttaa tekemään harkittuja päätöksiä. Varusteiden pitää myös sopia yhteen: liian paksu takki hankaloittaa aseen käsittelyä, liian kirkas valo häikäisee ja huonosti sijoitettu puhelin tai radiopuhelin jää kiireessä löytymättä.

Näkyvyys on hirvenmetsästyksen tärkein turvavaruste

Hirvieläimiä metsästettäessä metsästäjällä on oltava päähineessä tai sen suojuksessa riittävästi näkyvää oranssia tai punaista väriä. Käytännössä päähineen näkyvästä pinta-alasta vähintään kaksi kolmasosaa tulee olla tätä väriä. Sääntö on helppo toteuttaa oranssilla lippalakilla, pipolla tai päähinesuojuksella, mutta sitä ei kannata ajatella pelkkänä muodollisuutena. Pään liike näkyy maastossa hyvin, ja juuri siksi huomiovärinen päähine auttaa muita tunnistamaan ihmisen nopeasti.

Pelkkä oranssi pipo ei kuitenkaan aina riitä, kun kuljetaan tiheässä kuusikossa, ojien yli tai tietä pitkin passipaikalle. Huomioliivi tai huomiovärinen metsästystakki tekee ylävartalosta näkyvän eri suunnista. Liivin etu on nopeus: sen voi vetää tavallisen metsästystakin päälle ilman, että lämpöä tai säänsuojaa tarvitsee vaihtaa. Takki taas on toimivampi ratkaisu, jos koko päivä vietetään märässä metsikössä ja tarvitaan taskuja radiolle, patruunoille sekä muille pienvarusteille.

Valitse huomiovaruste, joka ei kahise kohtuuttomasti eikä kiristä hartioista aseen nostossa. Näkyvyys ei saa tulla liikkuvuuden kustannuksella. Jos käytät reppua, varmista myös, että se ei peitä liivin huomiopintoja kokonaan. Repun päälle vedettävä huomiovärinen suojus on pieni lisävaruste, joka näkyy hyvin etenkin kuljettaessa metsäautoteillä.

Otsalamppu, käsivalo ja varavirta oikeaan käyttöön

Otsalamppu kuuluu pimeän jahdin perusvarusteisiin. Se valaisee polun, vapauttaa kädet ja helpottaa kartan, GPS-laitteen, repun sekä saaliinkäsittelyvälineiden käyttöä. Metsään kannattaa valita malli, jossa on useampi kirkkaustaso. Pienempi teho riittää passipaikalla ja varusteita järjesteltäessä, kun taas voimakkaampi valo on tarpeen jäljestyksessä, siirtymillä ja turvallista reittiä etsiessä.

Liian kirkasta valoa ei pidä käyttää jatkuvasti. Se heikentää hämäränäköä, häikäisee seurueen muita jäseniä ja voi tehdä lähialueen varjoista vaikeammin hahmotettavia. Punainen valo voi olla kätevä kartan lukemisessa tai varusteiden tarkistamisessa, mutta se ei korvaa valkoista valoa maaston, esteiden ja yksityiskohtien arvioinnissa.

Käsivalo kannattaa pakata varavaloksi, vaikka otsalamppu olisi laadukas. Märkä keli, tyhjenevä akku ja rikkoutunut kiinnike ovat tavallisia syitä siihen, että toinen valaisin pelastaa tilanteen. Ota mukaan myös vara-akku tai paristot ja pidä ne lämpimässä taskussa. Pakkanen laskee akun käyttöaikaa selvästi. Jos puhelin toimii karttana tai yhteysvälineenä, virtapankki ja latausjohto ovat yhtä lailla turvallisuusvarusteita.

Valaisinta ei koskaan suunnata toista metsästäjää kohti tarpeettomasti, eikä sillä tarkastella ampumasuuntia niin, että muut häikäistyvät. Pimeys ei anna anteeksi oletuksia: kohde, tausta ja ampumasuunta on tunnistettava varmasti ennen laukausta. Jos tunnistaminen ei ole varmaa, asetta ei käytetä.

Pimeän metsän vaatetus suojaa kylmältä ja huolimattomuudelta

Passissa kylmä tulee eri tavalla kuin kävellessä. Siirtymällä lämmin metsästäjä voi hikoilla, mutta paikallaan ollessa kosteus jäähtyy nopeasti. Siksi kerrospukeutuminen toimii parhaiten. Ihoa vasten tarvitaan kosteutta siirtävä aluskerrasto, sen päälle lämpöä sitova välikerros ja uloimmaksi tuulta sekä kosteutta pitävä metsästystakki ja -housut.

Vaatteen hengittävyys on tärkeä erityisesti ajomiehelle, koiranohjaajalle ja jäljestäjälle. Passimiehelle taas ratkaisevaa voi olla lisälämpö, kuten taukotakki, istuinalusta tai lämpimät välivaatteet repussa. Tauko- tai toppatakki puetaan vasta paikalle saavuttaessa, jolloin se pysyy kuivana eikä hiosta kävellessä.

Käsineissä kannattaa suosia mallia, joka lämmittää mutta mahdollistaa turvallisen aseen käsittelyn. Moni käyttää ohuita sormikkaita liikkuessa ja lämpimämpiä rukkasia passissa. Rukkaset on helppo pitää saatavilla takin taskussa. Kauluri tai putkihuivi suojaa niskaa ja kasvoja, mutta sen ei pidä peittää kuuloa tai haitata näkyvyyttä sivuille.

Jalkineet, pito ja näkyvä kulkureitti

Pimeässä kaatuminen ei vaadi jyrkkää rinnettä. Märkä juuri, peittynyt kivi tai ojanreuna riittää, jos katse on GPS-näytössä eikä maastossa. Vedenpitävät metsästys- tai vaelluskengät, tukeva pohja ja nilkkaa vakauttava rakenne ovat käytännön turvaa. Kengän tulee olla riittävän väljä lämpimälle sukalle, mutta ei niin väljä, että jalka liikkuu alamäessä.

Liukkaalla kelillä nastat tai irrotettavat liukuesteet voivat olla järkevä lisä. Ne eivät sovi jokaiseen alustaan, ja esimerkiksi kovalla kivellä tai auton polkimilla niitä pitää käyttää harkiten. Metsäautotiellä, jäisellä polulla ja peurapassille kuljettaessa niistä voi silti olla suuri apu.

Reitti passiin kannattaa tarkistaa valoisalla aina kun mahdollista. Jos lähtö tai paluu tapahtuu pimeässä, sovi seurueen kanssa selkeä kulkusuunta ja pidä kartta tai GPS helposti saatavilla. Älä oikaise tuntemattoman aukon, ojan tai hakkuualueen läpi vain siksi, että matka näyttää lyhyemmältä. Pimeässä turvallisin reitti on usein se, jonka tunnet jo ennestään.

Viestintä tekee seurueesta näkyvän myös ilman valoa

Radiopuhelin, puhelin ja metsästyksen karttasovellus eivät korvaa sovittuja toimintatapoja, mutta ne tukevat niitä. Ennen ajoa jokaisen on tiedettävä passipaikat, ajon suunta, sovitut kokoontumispaikat ja se, miten ilmoitetaan poistumisesta. Erityisesti pimeällä passista ei lähdetä omin päin ilman ilmoitusta muille.

Puhelin pidetään äänettömällä tai värinällä silloin, kun jahti sitä vaatii, mutta sen on oltava käytettävissä hätätilanteessa. Suojaa laite sateelta ja säilytä sitä lähellä vartaloa, jotta akku ei hyydy. Radiopuhelimessa kuuloke voi helpottaa kuuntelua, mutta ympäristön ääniä ei saa sulkea kokonaan pois. Kuulo kertoo usein ennen näköä, missä koira, ajomies tai toinen metsästäjä liikkuu.

Koiranohjaajalle GPS-paikannin on arvokas apu, mutta karttanäyttöä ei pidä tuijottaa kävellessä. Koiran sijainti, kulkusuunta ja mahdollinen tiealue on seurattava, samalla kun oma liikkuminen pidetään turvallisena. Koiralle voi käyttää näkyvää heijastinta tai valoa, kun se sopii metsästystapaan ja paikallisiin käytäntöihin. Valo auttaa erottamaan koiran, mutta ei poista velvollisuutta varmistaa kohde ennen mitään toimintaa.

Pieni ensiapuvalmius kuuluu jokaiseen reppuun

Ensiapupakkaus kannattaa mitoittaa päivän jahdin mukaan. Laastarit yksin eivät riitä, kun metsässä liikutaan terävien työkalujen, kaatumisriskin ja kylmän kelin keskellä. Mukaan tarvitaan ainakin sidetarpeita, haavanpuhdistukseen sopivia välineitä, avaruuslakana tai lämpöpeite, kertakäyttökäsineet sekä omaan käyttöön tarvittavat lääkkeet. Punkkipihdit ovat hyödylliset vielä syksylläkin.

Lisäksi repussa on hyvä olla pilli, pieni monitoimityökalu, varahanskat ja kuivassa pussissa pidettävä tulentekoväline. Näitä ei kanneta siksi, että jokaisesta jahdista odotetaan ongelmaa, vaan siksi, että pitkä odotus muuttuu nopeasti vakavaksi, jos joku kastuu, loukkaantuu tai eksyy hämärässä.

Erä24.fi:n valikoimasta varusteita kannattaa koota käyttötavan mukaan, ei vain yksittäisten tuotteiden perusteella. Kun huomiovaatetus, lamppu, jalkineet, lämpimät kerrokset ja viestintävälineet toimivat yhdessä, lähtö metsälle on selkeämpi ja turvallisempi.

Pakkaa tärkeimmät turvavarusteet valmiiksi samaan paikkaan jo edellisenä iltana. Kun aamu on pimeä, sade hakkaa ikkunaan ja seurue odottaa, hyvin valmisteltu reppu antaa aikaa keskittyä siihen, mikä metsässä ratkaisee: rauhalliseen toimintaan, selkeään viestintään ja turvallisiin valintoihin.