BLOGI

Ensimmäinen riistakameran kuva kertoo usein enemmän kuin kymmenen arvailua. Tuore jälki ojanylityksessä voi näyttää hyvältä paikalta, mutta kamera paljastaa, kulkeeko siitä hirvi aamuyöllä, peura iltahämärässä vai naapurin koiranulkoiluttaja joka päivä kello 17. Tämä opas riistakameran sijoittamiseen maastossa auttaa valitsemaan paikan, suunnan ja korkeuden niin, että muistikortille tallentuu riistaa eikä satoja tyhjiä kuvia.

Riistakamera toimii parhaiten, kun sen paikka ratkaistaan eläimen liikkeen eikä pelkän maiseman perusteella. Hyvä kamera ei korvaa maastotuntemusta, mutta oikein asetettuna se nopeuttaa riistan seuranta- ja jahdin suunnittelutyötä merkittävästi.

Aloita kulkureiteistä, älä houkuttelevimmasta näkymästä

Eläimet suosivat reittejä, joilla kulkeminen on turvallista ja vaivatonta. Katso maastosta selviä painaumia, sorkanjälkiä, ulosteita, hankaamisjälkiä sekä kohtia, joissa kasvillisuus on painunut. Pellon ja metsän reuna, ojan ylitys, metsätien sivu, kivennäismaiden kannas ja suon kuivempi kulku-ura ovat usein parempia kuvauspaikkoja kuin avoin metsän keskusta.

Peurojen ja kauriiden liikettä kannattaa seurata ruokailualueiden, makuupaikkojen ja suojaisien metsiköiden välissä. Hirvelle toimivia paikkoja ovat vesistön reunat, taimikoiden laidat ja kulku-urat tiheiköstä toiseen. Pienpetojen kohdalla katse kannattaa kääntää pellonreunoihin, ojiin, kivikoihin ja metsäautoteiden varsille, joissa niiden on helppo liikkua.

Älä sijoita kameraa aivan reitin päälle. Sivusta kuvaava kamera saa eläimen useammin kokonaan kuvaan, ja laukaisu ehtii mukaan ennen kuin kohde on ohittanut laitteen. Jos kamera osoittaa suoraan polkua pitkin, eläin voi tulla kuvaan vasta liian lähellä. Toisaalta kapeassa ojan ylityksessä tai aidan aukossa suoraan kulkusuuntaan asetettu kamera voi olla perusteltu, koska kulkupaikka on tarkasti rajattu.

Tarkista paikka ennen kiinnitystä

Maasto näyttää eri päivinä erilaiselta. Käy paikassa sateen jälkeen, tuulisella säällä ja mahdollisuuksien mukaan myös hämärässä. Näin näet, nouseeko ojaan vettä, heiluuko kameran edessä pitkä heinä tai jääkö alueelle oksia, jotka liikkuvat tuulessa. Liikeherkkyys reagoi helposti myös lämpimään, heiluvan kasvillisuuden taakse, mikä täyttää muistikortin turhilla kuvilla ja kuluttaa paristoja.

Karsi kameran kuvausalalta lähimmät heinät, risut ja ohuet oksat. Älä kuitenkaan raivaa paikkaa niin voimakkaasti, että se erottuu maastosta tai muuttaa eläinten luontaista kulkua. Muutama harkittu oksan katkaisu riittää yleensä.

Riistakameran sijoittaminen maastossa: korkeus ja etäisyys

Useimmissa riistakamerakohteissa toimiva peruskorkeus on noin 70-100 senttimetriä maasta. Silloin kamera kuvaa peuraa, kaurista ja hirveä luontevasta kulmasta, ja eläimen tunnistaminen onnistuu hyvin. Jos tavoitteena on seurata pienpetoja, kamera voidaan asentaa alemmas. Hirven sarvien, koon tai kulkusuunnan tarkasteluun kameraa voi puolestaan nostaa hieman korkeammalle.

Kamera kannattaa kallistaa kevyesti alaspäin, varsinkin jos se on kiinnitetty yli metrin korkeuteen. Näin etuala pysyy kuvassa, eikä taivas vie turhaan tilaa tai vaikuta valotukseen. Tarkista kiinnityksen jälkeen, ettei runko keiku. Puuhun tiukasti asetettu kamera pysyy suunnassaan myös sateessa, pakkasessa ja tuulessa.

Sopiva kuvausetäisyys riippuu kameran laukaisunopeudesta, näkökentästä ja kohteesta. Usein 3-6 metriä on turvallinen lähtökohta kulkureitillä. Ruokintapaikalla tai nuolukivellä etäisyys voi olla pidempi, jos haluat kuvata useampaa eläintä samalla kertaa. Liian lähellä oleva kohde voi jäädä osin kuvasta ulos, ja liian kaukaa otetusta kuvasta tunnistaminen vaikeutuu pimeällä.

Tee aina testikuva asennushetkellä. Kävele itse reittiä pitkin sekä kuvan keskeltä että reunoilta. Tarkista kuvasta, näkyykö koko kulkualue, osuuko laukaisu oikeaan kohtaan ja jääkö mahdollinen houkutin kuva-alalle. Tämä pieni työvaihe säästää paljon käyntejä maastossa.

Suunta ratkaisee yökuvien laadun

Kameraa ei kannata suunnata suoraan nousevaa tai laskevaa aurinkoa kohti. Aamu- ja ilta-aurinko voi tehdä kuvista puhkipalaneita, aiheuttaa heijastuksia ja heikentää tunnistettavuutta juuri aktiivisimpina liikkumisaikoina. Pohjoiseen tai koilliseen suunnattu kamera on usein varma valinta, mutta maaston muodot ja kulkureitti ratkaisevat lopulta enemmän kuin ilmansuunta yksin.

Vältä myös paikkoja, joissa kameran taustalla on avoin, kirkas pelto tai vesipinta. Kohde voi jäädä tummaksi vastavalon vuoksi. Tasainen metsätausta toimii yleensä parhaiten. Talvella lumi lisää valoa huomattavasti, joten kameran asentoa ja etäisyyttä voi joutua säätämään uudelleen, jotta yökuvat eivät ylivalotu.

Infrapunavaloa käyttävä kamera kannattaa sijoittaa niin, ettei aivan lähellä ole vaaleaa runkoa, kiveä tai heijastavaa opastetta. Lähellä oleva vaalea pinta voi palauttaa infrapunavalon takaisin ja tehdä yökuvasta harmaan tai sumean. Sadepisarat, sumu ja lumipyry korostavat ilmiötä entisestään.

Houkutuspaikka vaatii rauhaa ja huolellisuutta

Ruokinta, nuolukivi tai muu sallittu riistanhoitopaikka voi tehdä seurannasta tehokasta, mutta kamera ei saa häiritä eläimen lähestymistä. Kiinnitä se sivuun siten, että eläin tulee kuva-alueelle luonnollisesta suunnasta. Kameraa ei kannata asentaa suoraan houkuttimen yläpuolelle, koska lähikuva ei kerro ympäristön liikkeestä eikä aina näytä eläimen koko vartaloa.

Käyntijäljet vaikuttavat erityisesti aroilla eläimillä. Kun käyt tarkistamassa kameraa, lähesty paikkaa mahdollisuuksien mukaan samaa reittiä, pidä käynti lyhyenä ja vältä turhaa pyörimistä lähimaastossa. Haju ei katoa hetkessä, mutta rauhallinen toimintatapa vähentää häiriötä.

Jos käytössä on lähettävä riistakamera, sijoituspaikkaa mietitään lisäksi verkkoyhteyden perusteella. Puhelimen kenttä kannattaa tarkistaa jo ennen asennusta. Notkelmat, jyrkänteiden juuret ja tiheät kuusikot voivat heikentää kuuluvuutta, vaikka kartalla paikka näyttäisi hyvältä. Antennia ei pidä peittää rungolla tai metallisella suojalla, ja kamera kannattaa suunnata niin, että sen huolto onnistuu ilman jatkuvaa säätämistä.

Suojaa kamera säältä, varkailta ja uteliailta käsiltä

Suomen maastossa kamera kohtaa kosteuden, pakkasen, kuumuuden ja syksyn pimeyden. Valitse puu, joka ei elä voimakkaasti tuulessa, ja varmista, ettei kevättulva tai lumen paino muuta kuvauskulmaa. Varsinkin ojanvarsilla syksyllä toimiva paikka voi olla keväällä kokonaan veden alla.

Kamera kannattaa naamioida maaston sävyihin, mutta älä peitä tunnistinta, objektiivia tai infrapunapaneelia. Lukittava suojakotelo ja vaijerilukko tuovat lisäturvaa paikoissa, joissa liikkuu muita ihmisiä. Kameran voi asentaa myös hieman tavallista korkeammalle ja suunnata alaviistoon, kunhan testikuva varmistaa kuva-alan.

Paristojen kesto riippuu lämpötilasta, kuvamäärästä, videon käytöstä ja lähetyksistä. Pakkasella virrankulutus kasvaa, joten vaihda paristot ennakoivasti ennen pitkää poissaoloa. Ota maastoon mukaan varaparistot, tyhjä muistikortti ja puhdas mikrokuituliina. Likainen linssi tai täysi kortti voi tehdä muuten hyvästä sijoituspaikasta hyödyttömän.

Muista luvat, yksityisyys ja turvallinen kuvaussuunta

Riistakameran paikkaa valitessa on huolehdittava maanomistajan luvasta ja siitä, ettei kuvaus kohdistu tielle, pihapiiriin, mökille, naapuritontille tai yleiselle kulkureitille. Tarkoitus on seurata riistaa, ei kuvata sivullisia. Jos alueella liikkuu retkeilijöitä, marjastajia tai koiranulkoiluttajia, valitse sivummalla oleva reitti ja rajaa kuva-ala tarkasti.

Kameraa ei pidä sijoittaa niin, että se paljastaa metsästysjärjestelyjä, ampumapaikkoja tai muiden henkilöiden liikkumista tarpeettomasti. Käy myös oman metsästysseuran ja alueen käytännöt läpi ennen asennusta. Selkeä sopiminen ehkäisee epäselvyydet ennen kuin ne syntyvät.

Säädä paikkaa kuvien perusteella

Ensimmäinen asennus on harvoin viimeinen. Jos kuviin tulee vain eläimen takaosa, siirrä kameraa hieman sivuun tai kauemmas. Jos laukaisu tapahtuu liian myöhään, lyhennä etäisyyttä tai muuta kulmaa. Jos yökuvat ovat harmaita, tarkista lähellä olevat oksat ja vaaleat pinnat. Tyhjät kuvat taas kertovat usein tuulessa liikkuvasta kasvillisuudesta, väärästä herkkyysasetuksesta tai liian lämpimästä taustasta.

Pidä mielessä, mitä olet selvittämässä. Riistan määrän seuranta, yksittäisen pukin tunnistaminen, hirvien kulkusuunnan kartoitus ja pienpetojen tarkkailu vaativat hieman erilaisen paikan. Kun tarkoitus on selvä, myös kameran korkeus, suunta ja asetukset löytyvät nopeammin.

Hyvä sijoitus ei aina ole näyttävä paikka kartalla. Usein se on hiljainen ojan ylitys, tiheikön reuna tai pellon nurkka, jossa eläin kulkee joka yö huomaamatta. Kun kamera saa olla rauhassa ja kuva-ala on säädetty kohdalleen, maasto alkaa kertoa, missä riista todella liikkuu.