BLOGI

En varmasti ole ainut, joka on yllättynyt suuresti tämän syksyn sienisadosta?  Sadosta,   joka tuntuu tällä hetkellä ihan räjähtäneen käsiin ? 

Kuuman ja kuivan kesän vuoksi tilanne näytti aika pitkään siltä, että vuoden 2018 sienikausi jäisi todella kehnoksi. Monet fanaattiset sienestäjät tuskailivat tyhjiä sienikorejaan ja tanssahtelivat epätoivois-sävytteisiä sadetanssejaan elokuun helteisinä iltoina  - toivoen ystäväänsä sadetta saapuvaksi.  Tilanne näytti vielä elokuun alussa todella onnettomalta suurimmassa osaa maata ja tosiaan ne aiemminkin mainitut,  pienimmätkin sienten alut meinasivat kuivua karrelleen.

Turhaan ei kuitenkaan hartaita toiveita taivaalle lähetelty, sillä vettä on nyt sitten piisannut ihan huolella ja  sen vaikutukset ovat tulleet selviksi lähes poikkeuksetta kaikille asiaan perehtyneille.  Nyt viime viikkoina sienet ovat nostaneet ahkarasti päätään maan uumenista ja  suorastaan vauhkoontuneet kasvamaan.  Samat tatti- ja rousku-kankaat sai käydä tarkistamassa 3-6 päivän välein ja silti satoa riitti kerätä runsaasti – ja riittää vieläkin.

Kaksi edellistä kesää olivat hyvin sateisia ja mielestäni ihan todella runsassatoisia sienten suhteen. Jos hatarasti laskemani luvut tältä vuodelta pitää paikkansa, taidan silti tänä vuonna tehdä keräysennätystä ainakin tattien, rouskujen ja kanttarellien suhteen.  Olen kerennyt myydä paljon sieniä muiden patoihin, mutta lisäksi itse saanut omalle lautaselleni metsän herkkuja hyvinkin helposti ja läheisillekin on riittänyt antaa sienisoossitarpeita.

Tänä vuonna olen myös huomioinut sienten madottomuuden. Todella isojakin herkkutatteja löytyy täysin madottomina  ja rouskujakin on noussut niin paljon, etteivät toukat ilmeisesti kerkiä syömään niitä niin nopeasti mitä uutta evästeltävää pukkaa nousemaan. Liekkö tämä, myöhemmin syksyllä alkanut varsinainen satokausi ja jo hieman viilenneet yöt syypää asiaan. Mutta hyvä siis näin!   On ollut mukava juoksuttaa koiria metsässä nyt kun ei ole enää hellettä ja samalla löytää uusia sienipaikkoja metsästelyn ohessa.

Sienikauden päättäjä, suppilovahverokin on alkanut nostaa reippahasti päätään! Täällä meilläpäin itä-suomessa suppikset ovat vasta aloitelleet nousua ja  vaikka olivatkin vielä viikonloppuna pääosin aika pieniä,  sitäkin enemmän niitä sammalmättäiden keskeltä nätisti jo kurkisteli.  Keräsin lauantaina lähinnä vain isoimmat ja silti sain saaliiksi reilu 8 litraa. Nyt vain kädet syyhyten odottelen, että pääsen taas loppuviikosta tarkistamaan apajani tilanteen uudelleen.

Tämä kesä on opettanut sen, ettei tosiaan kannata vaipua synkkyyteen vaikka helle paahtaisikin välillä huolellakin. Sade on uskollinen ystävä, joka saapuu kyllä aikanaan, halusimmepa sitä tai emme. Ja sienet kyllä tulevat sen mukana.

-Henna