BLOGI

Riistakolmio laskentatulokset lupasivat hyvää metsäkanalintu kantaa. Ja siltä tilanne näyttää metsässäkin olevan. Pohjoisen metsäisiä kairoja kierrellessä on näkynyt isoja teeripoikueita, jopa täysiä 8-10 yksilön poikueita. Koppelollakin on ihan hyvälukuisia poikueita, eli metsokantakin näyttää olevan taas turvassa.

Ennen kauden alkua Facebookissa Lapin paikalliset olivat huolissaan suuresta myydystä metsästyslupien määrästä. Mutta itse jahdissa huomioin metsillä olevan jopa rauhallisempaa, kuin huonona kanalintuvuonna viime vuonna. Metsästysajan pidennyksillä saavutettiin siis juuri se hieno asia, mistä olen haaveillut, että nyt ei kaikkien tarvitse kulkea samoja maita samoina päivinä.

Facebookissa on ollut myös kommentteja haulikkojahdin kieltämisestä, ja sen vievän lintukannan perikatoon. Kaikki metsästysmuodothan on oltava lainsäätäjän silmissä tasapuolisessa asemassa, mutta ymmärrän omista kokemuksistani myös olemassa olevan huolen. Parina päivänä törmäsin lentoon ampujiin, ja se jatkuva pauke kyllä vie nautinnon siitä luonnosta nauttimisesta, mitä minä pohjoisen komeista metsistä haen. Haavakkoja tulee lentoon ampuessa varmasti, ainakin, kun puoliautomaattihaulikot sylkevät kolme piipullista hauleja poikueen perään. Ilman koiraa ainakin. Yhtenä päivänä harmitti ihan vietävästi, kun jäi koppelo ampumatta hienoon vanha rouva Kiirun haukkuun männyn oksalle, ja pian poistuttuani alkoi vartin kuluttua takanani pommitus, mikä pelotti jo omaakin turvallisuutta.

No itse en olisi kieltämässä mitään jahtia, kunhan vaan se kaivattu maltti säilyisi, että saisimme jatkossakin nauttia metsän rauhasta, ja pitkistä metsästysajoista.

Oma jahti alkoi 25.8 Ruotsin puolelta teeren ja metson pyynnillä. No oikeastaan pieni varaslähtö tuli jo kotimailla, kun pääsin poistamaan Kiirun kanssa kolme supikoiraa tulevia linnun pesiä tuhoamasta.

Reissu oli hieno mukavassa seurassa. Lintuja löytyi kohtuullisesti, ja pystykorvien haukku raikasi neljä kaunista päivää jylhissä maisemissa.

Hopun haukku 461 metrin päässä, korkeuseroa vaivaiset 60m.

Hoppu & Vanha metso

Parin kotona vietetyn yön jälkeen suuntasimme koiraperheeni kanssa kohti Suomen Lappia ja hirvijahtia Inarin kultamailla. Pääsin vieraaksi koiraharrastuksen kautta tuttuun jahtiseurueeseen. Itse jahti oli juuri sitä mistä olin haaveillut. Parin miehen (naisetkin olisi sopinut) partioissa yhdellä koiralla jänkäsoiden laitoja hirviä hakien. Kaverin itäsiperianlaika Pumpuli (Riemulan Vitja) oli loistava hirvikoira. Hakulenkit olivat liki kilometrissä tasaisi kaarevia lenkkejä maastoa mukaillen. Hirviä tuntui olevan karuilla mailla, ja pian Pumpulin haukku raikuikin reilun kilometrin päässä meistä suojängän toisella puolen. Parin tunnin ja muutaman karkon jälkeen oli komeasarvinen kahdeksan piikkinen sonni nurin, ja onnellinen 17- vuotias ensihirven ampuja Otso pääsi kaatomiesten sakkiin.

Pohjoisen hirvet olivat aika kovia juoksijoita, mutta sitkeän koiran kanssa silläkään ei ole väliä. Otso pääsi kaatamaan toisen hirvensä Pumpulin seisontahaukkuun, yli 10 kilometrin juoksun jälkeen. Hienoa jahtia, oikeilla selkosilla, ja mikä aina tärkeintä jahdissa, hyvässä seurassa hyvillä koirilla.

Teeri- ja metsojahtia jatkui vielä pari viikkoa etelämpänä, mutta yhä jylhissä vaaramaisemissa. Onneksi nyt on pitkä metsästysaika, saa nauttia koko sydämensä pohjasta hyvästä lintukannasta, ja vielä hienommista pystykorvien haukuista, kun nyt kelit muuttui sateiseksi ja tuuliseksi, koivun lehdet kahisee ja tippuu, lintukarja muuttuu araksi.

Nauttikaa jahtitoverit luonnosta, ja yhä malttia kanalintu riistan ampumiseen. Koirille lepoa ja ymmärrystä niinä huonompina päivinä, sekä ihmisille rauhaa ja ymmärrystä.

Terveisin Pekka