BLOGI

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, hommasin ensimmäisen seisojan viime kesänä, se oikeastaan oli tietyllä tapaa syy tai seuraus siihen että tälle syksylle suunnittelin myös ensimmäisen oikean riekonmetsästysreissun. Lajin hienoudesta olen kuullut tarinoita koko sen ajan mitä metsästystä olen harrastanut. Eipä siinä kun aletaan suunnittelemaan, appiukko asuu Muotkatunturin, Kaamasen, Kaldoaivin ja oikeastaan kaikkien Inarin/Utsjoen metsästysalueiden keskellä, joten tukikohdan löytäminen autotien varresta ei tuota ongelmia. Muotkatunturin erämaa-alue valikoitui kohteeksi sen perinteisyyden vuoksi ja osin myös siksi että se on tunturialueista lähimpänä tukikohtaa.

 

Kaveri lähti mukaan ja reissun tullessa ajankohtaiseksi alkoi saksanseisoja Saralla olla ikää liki 6 kk joten pentu sai lähteä mukaan tutustumaan tulevaan työmaahansa. Karttaa apuna käyttäen suunniteltiin sopiva asentopaikka ja päätettiin heittää vaan rinkat selkään ja vaeltaa Lahtisen kämpälle Peltojoen vartta myöten, perustaa siihen leiri ja asustella siinä ainakin kaksi yötä, jonka jälkeen suunnitellaan lisää loppuviikon kuvioita.

 

Metsästysluvat oli varattu ajalle 22.-26.10.2018, joten ei muuta kun maanantaina appiukon tarjoaman aamupuuron jälkeen autolla lyhyt siirtyminen Muotkan ruoktuun, rinkat selkään, koira mukaan ja lapikasta toisen eteen. Parin kolmen kilometrin kävelyn jälkeen alkoi totuus reissun luonteesta paljastua, olin saapunut eräihmisen taivaaseen. Keli oli aivan loistava, ja ne maisemat, ei hyvää päivää että voi jokaisen kulman ja nyppylän takaa avautua toinen toistaan komeampia maisemia, joka kohdasta ei häkellykseltään kerennyt edes kuvaamaan. Lahtisen kämppä löytyi aikalailla päivän tarpomisen päätteeksi, kyseiseen kämppään mahtuu hätätilassa aikamies jotenkuten nukkumaan, vaan meillä oli teltat mukana joten kämpän tilat eivät olleet kovin merkityksellisiä, asentopaikka pystyyn ja iltaruoat tehtiin ja syötiin, sittenpä se nukuttikin 10 tuntia varsin komeasti. -5c੦ ja jonkinlainen tuuli ensimmäisen yönä, ei paleltanut halpisteltassakaan kun oli kunnollinen makuupussi ja alusta.

 

Toisen päivän aamun valjettua pakattiin kevyempi varustus ja lähdettiin oikeasti niitä riekkoja etsimään, parin tunnin kävelyn jälkeen ensimmäinen poikue paikallistettiin jyrkänteen alta. Koira ei noita huomannut ja ei niistä muutenkaan eräksi saatu jäämään yhtään. Vähän matkaa eteenpäin, koira haki hyvin vastatuuleen mutta ei löytänyt mitään, kaveri sen sijaan pudotti yhden pomppulinnun, se jäi haavakoksi ja lähti jalkaisin kipittämään karkuun, annoin Saralle noutokäskyn, sehän singahti kuin tykin suusta linnun perään, nappasi suuhun, toi minulle ja luovutti istualtaan käteen. Ei ne noutoreenit pennusta lähtien ole aivan hukkaan menneet. Riekko eräksi ja apina pois selästä. Aivan mahtavia maisemia jälleen koko päivän, loppupäivään ei riekkoja nähty enempää, mutta pari hyvää tervaskantoa löytyi jotka pilkottiin polttopuiksi ja raahattiin pari kilometriä asentopaikalle, siellä kun ei ollut kalikan kalikkaa. Sitä voi ihminen olla todella pienistä asioista iloinen eräolosuhteissa, tervastulet ja avotulella valmistettu riekko kruunasivat muutenkin aivan loistavan päivän.

 

Kolmantena aamuna herättiin lumipeitteiseen tunturiin, yön aikana oli satanut hiukan lunta joten päätimme että emme lähde etsimään toista suunniteltua asentopaikkaa vaan kävelemme takaisin autolle mutkien kautta metsästäen ja metsästämme loput kaksi päivää appiukon luota käsin. Tämä pelkästään siksi että saamme varmistettua pentukoiran turkin kuivamisen yön aikana ja tätä kautta estämme koiran kylmettymisen. Kolmantena päivänä saatiin muutamia riekkohavaintoja, vaan olivat arkoja. Ei saatu saalista, mutta eipä tuo tahtia haitannut.

 

Neljäs ja viides päivä aloitettiin Karigasniementien varresta ja kuljettiin koko päivä aina isoa lenkkiä. Lähempänä tietä ei ollut edes näköhavaintoja riekoista, lukuunottamatta torstaiaamuna Karigasniementiellä aamuhämärissä nähtyä poikuetta.

 

Laihasta saaliista huolimatta yksi elämäni ikimuistoisimmista eräreissuista, kuvat puhukoon puolestaan loput

 

-Jussi Kraemer-