BLOGI

Linnustusreissu Ruotsiin

Tarkoituksena oli lähteä Lappiin linnustamaan, mutta matkalle tuli pari muuttujaa ja päätimmekin suunnata Ruotsiin. Kohteemme oli Överkalix. Se sijaitsee napapiirillä ja eräs tuttavamme Eerik asuu siellä, joten kohde oli helppo valita kun majapaikkakin oli valmiina. Ennen lähtöä teimme tulliin ilmoituksen aseista ja koirasta ja hommasimme Ruotsin metsästyskortit. Ruotsin metsästyskortin saa ostettua helposti netistä. Matkustettaessa Ruotsiin koiran kanssa, koiran pitää olla tunnistusmerkitty (sirutettu tai tatuointi) ja sillä täytyy olla voimassa oleva lemmikkieläinpassi, johon on merkitty rokotukset ja mahdolliset lääkitykset. Eviran sivuilta löytyy tietoa lemmikin kanssa matkustamisesta ja siihen liittyvistä vaatimuksista.

Syyskuun viimeinen viikko lähdimme matkaan. Olimme etukäteen selvittäneet eläinlääkärin Överkalixista Daamin ekinokokki- eli heisimatolääkitystä varten. Metsästysluvat haimme paikalliselta luvan myyjältä. Luvat voi ostaa myös netistä. Yksi päivälupa maksoi 200 kruunua eli vähän vajaa 20€. Päiväluvalla sai metsästää pienriistaa eli kaikkia kauriita pienempiä. Saavuttuamme Överkalixiin kävimme heti ensimmäisenä iltana pyörähtämässä lähimaastossa. Daami sai päästellä höyryjä useamman tunnin matkustamisen jälkeen ja näimme me yhden metsonkin. Seuraavana päivänä heti aamulla käytettiin Daami eläinlääkärillä. Noudatimme 1-5 vuorokauden sääntöä eli eläinlääkäri antaa koiralle heisimatolääkityksen Ruotsissa 1-5 vrk (24-120h) ennen Suomeen paluuta ja merkitsee sen lemmikkieläinpassiin.

Eerik toimi oppaanamme Överkalixissa. Hän tuntee lähimetsät ja maaston kuin omat taskunsa ja tietää mistä teeret ja metsot löytyvät. Ensimmäinen jahtipäivä alkoi sateisena. Lehti oli vielä puussa, joten linnut olivat aika säikkyjä. Reilun tunnin kuljettuamme huomasimme, että tutkassa on jotain häikkää. Paikannus ei toiminut. Daamin haku on todella laajaa ja tutkan käyttäminen on metsässä linnustaessa erittäin tärkeää, että nähdään koska koira seisoo. Tilanne oli mikä oli ja matkaa täytyi jatkaa ilman tutkaa. Sade alkoi kiihtyä ja parin tunnin päästä päätimme suunnata autolle. Kävimme kämpillä pitämässä pienen tauon ja odotimme sateen laantumista. Samalla yritimme tutkia mikä tutkassa voisi olla vikana. Selvisi, että jokin yhteysvirhe pannassa oli, ilmeisesti jokin piuha oli murtunut. Tämä tarkoitti sitä, että seuraavat jahtipäivät mentäisiin ilman tutkaa. Iltapäivällä sade lakkasi ja kävimme vielä katsomassa yhden paikan jossa eräs vanha metso majaili. Metson näimme, mutta tarpeeksi lähelle ei päästy tälläkään kertaa.

Metson mailla

Seuraava jahtipäivä oli tuulinen ja välillä tihutti vettä. Pari metsoa ja koppelo nähtiin, ja yksi metsäjäniskin lähti aivan jaloista. Jäniksen annettiin juosta, vaikka se kuuluikin metsästettävien listalle. Daamihan oli saattanut seistä lintua moneenkin otteeseen, mutta ilman tutkaa nämä tilanteet jäivät hyvin vähälle. Haukkuva lintukoira esimerkiksi suomenpystykorva olisi ollut oiva kaveri tässä tilanteessa kun tutka ei pelittänyt. Mutta emme antaneet asian haitata, tutkan puuttuminen ei ollut este vaan hidaste.
Viimeisenä jahtipäivänä maa oli kuurassa ja keli kirkas. Taas pakattiin eväät mukaan ja suunnattiin metsälle. Muutamia lintuhavaintoja oli, mutta ampumaan ei vieläkään päästy. Usko alkoi loppua kunnes viimeisiä kilometrejä tarpoessamme, yhdellä metsäraitilla hakkuuaukon reunalla näkyi liikettä - teeriparvihan se siinä! Linnut olivat vajaan sadan metrin päässä meistä, joten haulikolla oli turha yrittää osua. Miehelläni oli onneksi kivääri ja hän päätti kokeilla onneaan. Daamia emme päästäneet linnuille, koska teeret eivät olisi kestäneet koiraa vaan parvi olisi lähtenyt lentoon. Mieheni pääsi asettumaan maahan ja sai teeren tähtäimeen. Se oli siinä, teeriakka! Daami sai noutaa linnun ja voi sitä onnen määrää kun sai tuoda sen isännälle. Olihan tätä koko reissu odotettu, vaikka ei Daamille niitä täydellisiä riistatöitä saatukaan.

Maisemat Korsbergetin huipulta



Reissun saalis teeri ja Daami taukopaikalla makkaran toivossa

Vaikka linnut tuntuivat olevan tiukassa, antoi luonto parastaan. Ruska oli parhaimmillaan ja kun jaksoi kiivetä vaaran päälle, avautui upea näky ja se oli palkitsevaa. Tervastulilla paistettu makkara maistui erityisen hyvältä niissä maisemissa. Kolme kokonaista jahtipäivää, n. 25 kilometriä kävelyä ja yksi teeri. Saalismäärä ei tällä kertaa päätä huimannut, mutta olosuhteisiin nähden olen erittäin tyytyväinen. Reissu oli mukava ja antoisa, eikä varmasti jää viimeiseksi jahtireissuksi Ruotsissa.
-Sanna