BLOGI

Parempi överit kuin vajarit

-tuumi dreeveri Ellu

Olen kuullut sanottavan, että metsästyskoira on parhaimmillaan 6-8 vuoden iässä ja voin kyllä allekirjoittaa tämän. Tällöin koiralla on jo tarpeeksi kokemusta metsästyksen saloista ja se on saanut varmuutta toimimiseen riistan kanssa. Yleensä tuossa iässä ei vielä ole paljoa vanhuuden vaivoja, jotka estäisivät täysipainoisen metsästyksen ja toisaalta myös nuoruuden hölmöilyt ovat jo takanapäin.

Meillä on tapana antaa nuorelle polvelle eniten metsäaikaa syksyisin, jotta ne oppisivat hyviksi jäniskoiriksi ja tästä syystä vanhimmat pääsevät vain 1-2 kertaa viikossa metsään. Ellu on ollut muutenkin hieman paitsiossa viimesyksyisten pentujen jälkeen, sillä kevät kausi oli turhan luminen ja pakkanen tuollaiselle riippatissille. Alku viikosta Ellu kuitenkin pääsi heti aamusta rusakkomaille ajatuksena vähentää alueelta rusakkokantaa.

Kuulas, pieni pakkanen ja koira irti pellon laitaan: puolisen tuntia hakua ennen kuin ajo pärähtää käyntiin. Ajo kulki melko suoraviivaisesti, joten epäilys oli, että edessä olisikin kettu ja niin passin ohitse, vaikkakin turhan kaukaa kettu juoksi Ellu perässään. Kaksi tuntia Ellu juoksutti kettua ennen pientä hukkaa. Ajo kuitenkin jatkui, mutta nyt kiemurat tutkassa näyttivät erilaiselta. Hitto koirahan on vaihtanut ajoeläimen lennosta ja nyt edessä on selkeästi jänis. Hetki ajoa ja piiloon, siitä taas perslähtö ajoon ja kohta taas sama. Jänis käytti samaa lenkkiä useamman kerran ja 5,5 tuntia koira juoksutti jänistä ennen kuin se tuli passiin. Ensimmäistä kertaa meidän täytyi kantaa koira autoon siitä syystä, ettei se enää yksinkertaisesti jaksanut kävellä. Lähes 50 km tuli koiralle mittariin päivän aikana, mutta sitkeästi se jaksoi kyydittää pupua.

Täytyy vain ihmetellä kuinka hyvin se osasi selvittää hukat ja piiloutumiset sulan aikaan ja kuinka sitkeästi se jaksoi ajaa. Kyllä se täytyy todetta, että 7-vuotias on todellakin parhaimmillaan.