BLOGI

Tänä vuonna jahtikausi on alkanut Ruutin osalta mukavasti. Alkusyksy on ollut uuden opettelua niin meille kuin Ruutillekin. Ruuti on ensimmäinen mäyräkoiramme ja pelkästään rotuun tutustuminen on ollut oma polkunsa. Ruuti täytti syyskuussa vuoden, joten viime vuonna tähän aikaan neiti oli sen verran pieni, että jahdissa oleminen oli lähinnä metsään tutustumista. Mutta tänä syksynä on päästy tositoimiin ja Ruuti ajoi ensimmäisen ajonsa hirvellä.

Olimme menossa mettälle Ruutin kanssa, aikomuksena mennä paikkaan missä varmasti olisi kauriita. Kuitenkin matkan varrelle osui hirviä, erään mettäautotien varrella taimikossa seisoi kaksi hirveä. Ne eivät meistä piitanneet vaan seistä tapittivat meitä taimikosta kun ajoimme auton tiensivuun.  Sillä välin kun Ruuti otettiin autosta, hirvet olivat jatkaneet matkaa. Laitoimme Ruutin kuitenkin taimikkoon ja vähän Ruuti herätteli, mutta haju ei ollut tarpeeksi kiinnostava. Samassa hetkessä takaamme lompsivat tien yli metsään lehmä ja ylivuotinen vasa. Ei muuta kuin äkkiä mäyräkoira kainaloon ja Ruuti jäljelle. Ruuti hyppäsi ojan yli mettän puolelle ja sitten lähti ajo. Ai että miten ihana tunne kun kuulee koiransa ajavan ensimmäisen kerran! Ruuti ajoi hirviä 40 minuuttia kunnes tuli hukka. Ensimmäiseksi ajoksi ei ollenkaan huono suoritus ja hukaltakaan ei ihan heti tullut pois.

Tämän ensimmäisen ajon jälkeen Ruuti on tiennyt mikä on homman nimi. Ruuti on ajanut nyt muutaman kerran kaurista ja päässyt mukaan hirvimettällekin. Ruutin ajo on parantunut kerta kerralta enemmän. Aluksi haukku oli noin 40–50 haukkua minuutissa ja nyt viimeksi kaurisjahdissa ääntä tuli parhaillaan 104 haukkua minuutissa. Vielä kun Ruuti oppisi, ettei hukalta tulla heti pois, mutta nuorelta koiralta ei vielä täydellisyyttä vaaditakaan. Ja aika näyttää kun saadaan lunta maahan ja jälkiä näkyviin, innostuuko Ruuti jäniksestä tai ketusta. Tähän asti kuitenkin on pysytty sorkkaeläimissä.

Metsästys mäyräkoiran kanssa on ollut mielenkiintoista, jännittävää ja antoisaa. Jännittävää siitä on tehnyt se, että melkein kaikki sorkan ajot ovat olleet ”perslähtöjä”. Joten kun koira on saanut ajon ylös, on voinut olla varma että jotain siellä edessä kulkee ja sitten on yritetty olla passissa valmiina. Tässä pari viikkoa takaperin oli tilanne kun Ruuti ajoi kahta kaurista ja tutkasta katsoin, että kohti tulee mutta suunta vaihtuikin ja sitten oli jo myöhäistä vaihtaa passipaikkaa, kun kauriit ylittivät tien vajaan sadan metrin päästä minusta. Haulikolla ampuminen tuolta matkalta olisi ollut toivotonta. Hiukan harmittaa, koska olisihan se ollut hienoa saada Ruutille ensimmäinen kaato ja se olisi ollut itsellekin ensimmäinen kauris. Ruuti oli kauriista vain parin minuutin verran jäljessä ja ajo jatkui tien yli tiheään metsään. Uutta ampumatilannetta ei enää sinä päivänä tullut ja kotimatkalle lähdettiin yhtä kokemusta rikkaampana. Vielä tälle syksylle olisi suunnitelmissa mennä Kemiöön peurajahtiin. Nyt jatketaan innolla metsästyskautta eteenpäin ja katsotaan mitä syksy tuo tullessaan.

Nautinnollisia jahtihetkiä!

-Sanna