BLOGI

Ihana syksy on vihdoin täällä! Meillä jahtikausi on aloitettu heti elokuun kymmenes päivä kyyhkyillä. Itse en päässyt kyyhkynaloitukseen, mutta Daami pääsi onneksi jahtiin mieheni kanssa. Kyyhkynmetsästysaikaa on toki vielä jäljellä, ehkä minäkin pääsen vielä kokeilemaan onneani.
Minä sain puolestani korkata ajokoiran tänä vuonna. Kahdeskymmenes elokuuta on se päivä, jota alkaa odottaa jo maaliskuussa. Keväällä aika tuntuu menevän hitaasti, mutta kun päästään kesään aika hurahtaa nopeasti ja sitten onkin jo elokuu. Tänä elokuisena maanantaina kello soi varhain, että ehdin iltapäiväksi hakemaan miehen junalta. En yleensä lähde metsälle ajokoiran kanssa, jos minulla on päivällä jotain tärkeää menoa esimerkiksi työvuoro. Ajokoiran kanssa kun ei voi mennä kellon mukaan tai ei ainakaan meillä. Nyt oli vain kirjaimellisesti pakko päästä metsälle, olihan tätä päivää odotettu melkein puoli vuotta.
Olin edellisenä päivänä ladannut tutkan patterit ja etsinyt Lyytin liivin valmiiksi. Keitin termokseen kahvia ja pakkasin eväsleivät mukaan. Lyyti steppasi vieressä, se tiesi mihin pääsee. Laitoin koiran autoon ja suuntasin auton nokan kohti tuttua metsäautotietä. Menin paikkaan, missä yksi tuttu jänis majaili. Laitoin liivin Lyytille ja tutkan kaulaan, Lyytin päästin irti noin klo 07.18. Keli oli kirkas ja lämpömittari näytti tuohon aikaan +9 astetta. Lyyti haki tuttuun tapaansa laajasti ja noin tunnin haun jälkeen se jäi pienemmälle alueelle pyörimään. Ajattelin, että nyt ei mene enää kauaa kun ajon pitäisi lähteä. Menikin sitten vielä tunti ja aloin etsimään hihnaa, että haen Lyytin pois ja vaihdan paikkaa.

Ja sitten mentiin!

Sitten kävikin vanhanaikaisesti. Kahden tunnin ja kuuden minuutin haun jälkeen Lyyti sai jäniksen matkaan. Ja ai että sitä tunnetta kun kuulee pitkästä aikaa ajokoiran haukkua, se on musiikkia korville! Jänis pysyi hyvin metsässä ja teki ihan sopivaa lenkkiä. Meilläpäin on ollut enimmäkseen nuoria jäniksiä, jotka eivät tahdo pysyä metsässä vaan ne painelevat pitkin teitä ja ovat koiralle hankalia ajettavia. Lyyti ajoi vajaan tunnin kunnes jänis meni hukalle, jonka jälkeen Lyyti haki jänistä vielä puolisen tuntia. Aurinkokin alkoi nousta ja tunsin kuinka ilma lämpeni, joten päätin että ajot saa tältä ensimmäiseltä kerralta riittää. Onnekseni Lyyti oli aika lähellä noin 300 metrin päässä ja sain sen helposti pillitettyä autolle. Lyytistä näki kuinka onnellinen se oli, kun sai olla irti puolen vuoden tauon jälkeen. Kotiin päästyämme annoin Lyytille palautusjuomaa ja vähän nappuloita. Sen jälkeen se kömpi tyytyväisenä sänkyyn nukkumaan ja näkemään unta päivän tapahtumista.

Väsynyt ja märkä ajuri

Lyytin kanssa on käyty nyt muutaman kerran metsällä ja nenäpunkki meinaa taas vaivata kuten aiempana parina syksynä. Asia korjaantuu onneksi lääkityksellä ja jänikset alkavat taas löytyä. Kaikenlaista kivaa on tapahtunut metsästyksen saralla ja kolmen koiran kanssa vapaa-ajan ongelmia ei ole. Daamin ja Ruutin jahtikausi on alkanut hyvin. Daamin kanssa oltiin sorsanaloituksessa ja sorsastamassa onkin käyty useamman kerran sen jälkeen. Minäkin sain ammuttua elämäni ensimmäisen sorsan, jes!
Ruutikin on päässyt riistan makuun, se on pari kertaa ajanut sorkkaa. Kovasti tuntuu neidillä olevan intoa metsällä ja sitkeä kaveri se on pienestä koostaan huolimatta. Kirjoitan Ruutin ja Daamin seikkailuista myöhemmin lisää. Nyt alan odottamaan kuun vaihteessa olevaa linnustusreissua Ruotsiin, kiva päästä ihan uusille metsästysmaille. Toivotaan, että Ruotsissa olisi hyvin lintuja ja saataisiin Daamille onnistuneita riistatöitä.

Mukavaa alkanutta jahtikautta!
-Sanna