BLOGI

Hejsan,

olen Helvetinkattilan kupeessa kasvanut ja myöhemmin kuopiolaistunut intohimoinen geokätköilijä. Kätköily on jo johtanut siihen, että tuntemattomassa ympäristössä osaan suunnistaa yleensä vain kätkökartan avulla.

Vapaa-aikani menee suurimmalta osin luonnossa, joko patikoimassa, valokuvaamassa tai metsästämässä. Vaellusreissuilla suurin motivaattori seuraavalle etapille on etapin päässä odottava geokätkö. Ensimmäisen geokätkön löysin heinäkuussa 2010. Kätköily ei kuitenkaan heti vienyt mukanaan, vaan vaadittiin reilu vuosi väliä, kunnes kätköilykärpänen sitten puraisi. Sen jälkeen keväät ja syksyt ovat menneet kätköjen perässä rymytessä. Kesähelteellä, talvipakkasilla ja korkeimpien lumikinosten aikaan kätköily on jäänyt lähinnä urbaaneihin ympäristöihin.

Kätköily yhdistyy tavalla tai toisella jokaiseen sekä koti- että ulkomaanmatkaan. Kaikissa kohteissa, ja varsinkin matkanvarrella, on aina lukemattomia kätköjä. Joskus autolla tehdyt matkat kestävät tuplasti sen mitä on ennakoitu, sillä ainahan voi ”nopeasti etsiä pari kätköä” taukopaikoilla. Ja jos vänkärin paikalla istuu kätkökarttaa luontevasti lukeva henkilö, voi matkan eteneminen olla hyvinkin pysähtelevää.

Eniten arvostan kätköjä, joissa on ideaa ja joiden toteuttamiseen on nähty vaivaa. Pieni purkki kauniilla paikalla on kiva löytää, mutta mahtavin löytö on huolella sijoitettu, naamioitu ja kekseliäs kätkö.

Parasta on, kun pääsee reissuun ihan vain kätköjä etsimään. Ilman kiirettä ja päämäärää. Matkareitin määrittää kätkökartan vielä löytämättömät kätköt.

- Sirpa