BLOGI

Suomalaisena ihmisenä sitä tyypillisesti sortuu märehtimään säätä  - olkoon se melkeinpä millainen tahansa. Pari edellistä kesää oli aivan liian märkää ja kylmää  - nyt meinataan läkähtyä helteiden ja kuivuuden alla.

Itse olen suhteellisen optimistisena henkilönä yrittänyt nauttia joka kesästä, sillä aina jokaisessa niissä on jotain positiivistakin. Se vain pitää kääntää voitoksi. Viime vuosina kesien vesisateet ovat taanneet hyvät sienisadot ja mustikoiden koko on ollut kiitettävä. Onkimadotkin löytyy paljon helpommin. Tämä kulunut intiaanikesä on ollut säiden puolesta aivan mielettömän hieno, mutta se näkyy pelloilla ja  metsässä. Sammalikot karskahtelevat kuivana kenkien alla ja nyt pelkillä lenkkareillakin pääsee melkeinpä minne tahansa.  



Olen seurannut facebookissa ahkerasti marjastus- ja sienestysryhmiä, jossa porukka päivittää jo varhain alkukesästä alueensa säätilannetta ja kuinka se mahdollisesti vaikuttaa tuleviin marja-ja sienisatoihin. Pienimmätkin kanttarellin alut kuvataan ja julkaistaan – näin valetaan toivoa tai kateutta (miten sen itse kukin sitten haluaa ottaa :D )  kanssasisarille/veljille: kyllä tänäkin kesänä saadaan rellikastiketta uusien pottujen kylkeen.

Itsekin aloitan jokakesäisen mustikka-savotan jo varhain alkukesästä. Kävelen hyvin tutuksi tulleisiin metsiin jo kukinnan aikaan ja pengon varvikoita – selaan jännittyneenä puhelimesta säätiedotuksia.  Mitään kaavaa en ole kehitellyt, mutta näin maalaisjuntin järjellä olen yrittänyt epätoivoisesti arvioida alkukesän aikaan tulevan sadon onnistumista.

Tänä vuonna lämmin kevät helli mustikan kukintaa, paleltumiskuolemaa niille ei tälle kesälle tarjoteltu ainakaan täällä päin maata.  Mutta kääntöpuolenaan kuumuus ja kuivuus vaivasi varvikoita. Osa kukista korventui pois jo kukintovaiheessa, osa pieninä raakileina. Jälejelle jääneistä raakileista osa jäi hyvinkin pieniksi. Olin jo melkein varma, etten tänä kesänä pääse urakoinnin makuun marjanpoiminnassa. Kuitenkin sain yllättyä positiivisesti.



Aloittelin mustikan pominnan tuossa reilu 2 viikkoa sitten, ja kerättyjä lirtoja on nyt kertynyt noin 300. Olen onnekas, sillä kautta koko Suomen ovat muutkin intohimoiset marjastajat   murehtineet kuivuuden veroittamaa mustikka-satoa.  Täältä sitä kuitenkin löytyi suhteellisen mukavasti vaikka marjan koko olikin ehkä hieman pienempi ja marjapaikkoja sai etsiä hieman uutterammin.

Moni on kysellyt minulta, millaisilta paikoilta mustikkaa tänä vuonna löytyykään. En ole osannut vastata yksityiskohtaisesti, sillä mitään kaavaa en ole tähän löytänyt. Joku voisi luulla, että marjat löytyvät nyt erityisesti soiden reunoilta ja järvien rannalta. Ja varmaan joku on löytänytkin, mutta minä en.  Samalla ajatuksella nimittäin itsekin suuntasin suonreunaiseen metsään 2 viikkoa sitten ja keräsin sieltä ensimmäisiä ämpäreitä tuntitolkulla. Eräänä päivänä kävelin yli 20000 askelta etsien mahdollisia apajia. Loppujen lopuksi tämä kesän  parhain paikka löytyi kalliomaiselta rinteeltä, jossa kasvoi muunmuassa poron- ja hirvenjäkälää.  Pienistä notkelmista ja kallionkolojen reunoilta löytyi aivan uskomattoman tuhteja terttuja.  Tältä pienehköltä alueelta roudasin kotiin 10 ämpäriä.  Kuivuus  kuitenkin näkyi jo marjoissa: osa oli jo hieman pinnaltaan rypistynyt kuin rusina konsanaan.



Olen ollut muutaman päivän poissa metsästä ja kädet syyhyävät  kuin kärsisin pahemmistakin vieroitusoireista.   Voi kumpa ihmisellä ei olisi muita velvollisuuksia. Silloin marjamäärät saattaisivat olla vieläkin isompia. Tietysti, jos metsä antaa – sieltä kun ei mitään oteta väkisin. Nöyrimmästi kiitollisena vaellan ämpärit kourassa tuonne ”kirkkooni” hiljentymään.   Luonnollisesti nämä säät tulevat pitkälti vaikuttamaan siihen, miten pitkään mustikat metsässä säilyvät keräyskuntoisina. Muita marjoja kerään myös intohimoisesti, erityisesti puolukkaa myöhemmin syksyllä.

Sienisesonkin antaa vielä odottaa hieman itseään, mutta onneksi täällä on viime päivinä satanut vettä ukkosmyräköiden säestyksellä. Olen jonkun verran käynyt tarkastamassa sienitilannetta ja täällä pienetkin kanttarellin alut ovat päässeet kuivahtamaan paehmman kerran. Vesisade on siis enemmän kuin tervetullutta.  Ensi viikolla pitäisi reissata pohjoiseen piipahtamaan miehen vanhempien luona ja arvelin, jos edes yhdet sienisoossi-ainekset saisin anopille vietyä tuliaisiksi.  

Joten nyt sitä vettä tänne lissee vuan, kiitos  !


- Henna