BLOGI

Havahduin kaikessa rauhallisuudessa Tahkon metsien uumenista puhelimeni soittoääneen torstaiaamuna, kun olin valmistamassa aamupalaa nuotiolla pyörävaelluksen yhteydessä. Hyvä ystäväni Patrik soitti ja kysyi, että kerkeänkö illaksi Inkoon satamaan - nyt olisi aika upeat kesähelteet lähteä tutkimaan saaristojen Urbex tarjontaa Inkoo - Tammisaari - akselilla viikonlopuksi. Päätös oli helppo! Reppu oli pakattuna ja seikkailuhenki saanut hyvät alkulämmöt Tahkon mäkistä maastoa pyöräillessä. Eli leiri kasaan, autolle ja nokka kohti Inkoota!

DAY 1 - Startti

Reissukokoonpanoomme kuului itseni lisäksi Patrik ja innokas jackrussel nimeltä Nuutti. He olivat vastassa Inkoon satamassa, missä tankattiin vesivarastot ja veneen tankki täyteen ja lähdettiin vesille. Kello alkoi tässä kohtaa olemaan jo aika reilusti, olihan siinä jo täysi päivä takana Tahkon metsästä kuumassa helteessä Inkoon satamaan matkaillessa. Väsytti aikalailla jo. Päätimme suunnata Stora Fagerö nimiselle saarelle Inkoon edustalle. Saari oli entuudestaan jo tuttu monien yöpymisten merkeissä ja kuuluu ehdottomasti eräisiin lempparipaikoistani vesillä leiriytymiseen! Kyse on siis Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen osittain vuokraamasta saaresta, jossa on laituri, pari käymälää, pumppukaivo, grillikatos puineen ja nuotiopaikkoja + aivan mielettömän upea hiekkaranta jonka ympärillä on mitä upeimpia paikkoja pystyttää leiri. Voin suositella Stora Fageröä lämpimästi!

Paikanpäällä viriteltiin pikaisesti leiri pystyyn ja tehtiin iltapalat. Patrik oli haaveillut taivasalla nukkumisesta, mutta muurahaiset olivat vallanneet leiripaikkamme aika tehokkaasti, teltta oli kuitenkin pakko pystyttää. Olin juuri viettänyt edellisen yöni ensimmäistä kertaa vasta hankkimassani Tentsile UNA puumajoitteessa ja oikein odotin, että pääsen kapuamaan muurahaisia karkuun leveään - supermukavaan ilmassa kelluvaan sänkyyni. Haaveilin kovin auringonlaskun katselua Tentsilestä, mutta nyt mentiin meiningillä “kamat ulos veneestä ja leiri tähän”, että pääsemme helposti ja nopeasti liikenteeseen aamulla. Leiri oli kuitenkin rantahietikon reunalla upealla paikalla, joten maisemat maistuivat hyvin!

DAY 2 - Seikkailua ja upeita paikkoja


 

Yöllä tuli nukuttua hyvät unet ja aamutuimaan vetäistiin pikaiset aamiaiset, laitettiin leiri nippuun ja vene vesille! Suunnaksi otettiin Tammisaaren saaristo ja valitsimme saarien lomassa, rannikon tuntumassa kulkevan reitin mikä oli toki vähän ulkomerellä kulkevaa reittiä hitaampi, mutta tarjosi enemmän meitä kiinnostavia maisemia. Matkan varrella olikin kovin vaikea - lähes jopa mahdoton - ajatus olla pysähtymättä +30 asteen helteessä Barösundin saaren ihastuttavaan kahvilaan nappaamaan jätskit matkaan. Tuo on muuten paikka, mikä kannattaa ihan vaikka autolla käydä kurkkaamassa, jos on kesällä jossain Raaseporin suunnalla liikenteessä. Lossilla pääsee itse Saareen, mutta lossin lähtöpaikallakin on ihastuttava rantakahvila kallion laella.


Matka jatkui kohti Jussarö saarta (Jussaari) Tammisaaren edustalle, johon rantauduimme aivan upeaan laguuniin vähän piiloon muulta saarella tapahtuvasta liikenteestä. Rantautuessamme näimme harvinaisen luonnon dog fight - tyyppisen hetken, kun merikotka otti korkeuksissa yhteen parin pienemmän linnun kanssa. Se oli mieleenpainuva hetki, montaa kertaa en kuitenkaan ole merikotkaa elämässäni nähnyt! Heti perään rantautumisen kruunasi ihan vieressämme ruokaileva metsäkauris, joka tosin hipsi karkuun aika sukkelasti veneestä nousumme jälkeen. Nyt oltiin vihdoin paikassa, mistä löytyisi jotain urbaaniin tutkimusmatkailuun soveltuvaa! Kyseessä on siis aika suurikokoinen entinen kaivos- ja sotilassaari, mistä löytyy paljon hylättyjä taloja ja erikoisia rakennuksia, joissa armeija on harjottanut esim. sisähyökkäyksiä! Saarella on todella pitkä historia, sillä ensimmäiset pysyvät asukkaat ovat saarelle muuttaneet kirkon tietojen mukaan jo vuonna 1774. Se on toiminut merellä seilaajien maamerkkinä ja myrskysuojana jo pitkään ennen sitä. Jussarö on saanut uuden suunnan juurikin nyt kaudesta 2018 eteenpäin, koska Suomen Saaristokuljetus Oy ylläpitää ja kehittää Jussarön toimintaa yhdessä Metsähallituksen ja muiden alueella toimivien yhteistyökumppaneidensa kanssa. Voisin siis ainakin kuvitella, että turismi tulee kasvamaan saarella pikkuhiljaa. Löytyy sieltä nyt jo vierasvenesatama ja kahvila, mutta emme tällä reissulla vierailleet niissä.



Ensimmäisenä päätettiin ottaa kermat päältä ja lähteä tutkimaan vanhaa kaivosrakennusta. Se on todella iso betonimörkö korkealla tornilla, joka näkyykin todella kauas merelle. Kun pääsimme kaivoksen viereen, huomasimme heti sen seinillä komeilevan muutamia asbesti- ja sortumavaaravaroituksia + aita oli osittain rakennuksen edessä tosin onneksi portti levällään, joten paineltiin pidemmittä puheitta etsimään sisäänkäyntiä torniin. Se löytyi äkkiä ja kapusimme ylös suuren hallirakennuksen yläkertaan, joka kyllä jätti paljon kysymyksiä erikoisten ullakoiden, vanhojen telineiden sun muun romppeen käyttötarkoitusten puolesta. Tähän kuitenkin emme liikaa aikaa käyttäneet, koska korkea kaivostorni oli paikka mihin molemmat halusimme kovin päästä tutkimaan. Reitti torniin oli selkeä, mutta hieman kyseenalainen: ruosteen osittain läpisyömät rautakaiteet ja murentuneet betoniportaat kohosivat jyrkästi kapeassa onkalossa korkeuksiin. Pienehkö kuumotus oli tässä vaiheessa läsnä, mutta torni oli pakko nähdä ja asiaa ei mietitty sen enempää vaan rupesimme kapuamaan kohti huippua. Palkinto oli enemmän, kun olisi voinut toivoa! Tornista aukesi aivan järjettömän upeat näkymät merelle ja saareen. Jos emme olisi joutuneet jättämään Nuuttia odottelemaan alas, olisimme varmasti viihtyneet tornissa hieman pidempäänkin fiilistelemässä, mutta hetken nautiskelun jälkeen oli pakko mennä malttamattomana odottavan karvakorvan luokse. Täytyihän Nuutinkin päästä tutkimaan saarta vielä!

Saaresta löytyi heti tornin lähituntumasta paljon hylättyjä rakennuksia. Ainakin osa on ollut armeijan harjoituskäytössä, kuten kaivostornikin ja armeijan läsnäolon saattaa huomata saarella pyöriessä ylipäätään aika selkeästi ja usein. Saaressa riittäisi tutkittavaa vähän pidemmäksikin aikaa, mutta aikataulumme oli vähän kireähkö, joten muutaman tunnin pyörimisen jälkeen oli aika lähteä tankkaamaan vettä kroppaan ja syömään. Tälle saarelle täytyy tulla uudestaan vähän paremmalla ajalla tutkimaan paikkoja!

Stora Hagerö

Nyt oli aika siirtyä etsimään leiripaikkaa ja yhteistuumin päätettiin kohteeksi jälleen se rakas Stora Fagerön saari. Paikalle päästyämme valitsimme leiripaikan vähän enemmän maisemaa ajatellen ja sehän palkitsi! Reissun kruunasi elämäni visuaalisesti upein yö korkealla puiden välissä riippuessani Tentsile UNAssa, kun ihailin auringonlaskua. Tiedätte varmaan tunteen, kun telkkarista tulee illalla jotain niin hyvää ettei malta mennä nukkumaan? Koin saman fiiliksen ensimmäistä kertaa siksi, että luonto yksinkertaisesti tarjosi yhden upeimmista elokuvista mitä olen nähnyt! Mietin, että hinta jonka maksoin Tentsilestä vastaa vähän laadukkaamman hotellihuoneen hintaa yöltä. En ole ikinä missään hotellissa päässyt kokemaan lähellekkään mitään näin upeaa, joten sanoisin sen olevan loistava sijoitus rahoille!



DAY 3 - Iisi vika päivä

Makoisan yön jälkeen pikainen startti aamulla ja suunnaksi reissumme viimeinen osoite; pieni saari Inkoon edustalla nimeltään Smörskär. Se on yksi ulommista merelle ulottuvista Inkoon saarista ja ei omaa sinänsä hirveästi nähtävää tai tutkittavaa. Sieltä löytyy kalliota, vähän nurmea ja pusikkoa, sekä autiotupa ja ulkokäymälä. Haave viettää myrskyinen syysyö moisessa paikassa syntyi kuitenkin heti paikan päälle saavuttuamme. Yllätykseksemme saaressa oli todella paljon ihmisiä ja se vei vähän seikkailuhenkeä tältä etapilta, mutta otimme ilon irti ja nautimme avomeren upeasta näköalasta ja kävimme paikat läpi. Autiotuvasta löytyi hella ja pari sänkyä, mutta se oli aika heikossa hapessa noin yleisesti. Lattian ja katon väliin oli keskelle tupaa viritelty puupölli, ettei katto romahda. Saattaa tällä tuvalla siis olla vuodet pikkuhiljaa vähissä. Mainittakoot, että rantautumiseen alumiinivene on aika loistava vaihtoehto kalliorantojen vuoksi.

Smörskär valloituksen jälkeen olikin ikäväksemme aika siirtyä kohti kotimatkaa. Tässä oli täydellinen esimerkki, miten extemporereissut ovat mahtavia! Monta kokemusta rikkaampana tästä on mukava jatkaa. Ja jäi nähtävää seuraavaankin kertaan! Vierailen Jussarön saarella varmasti uudestaan.

Tässäpä oli elämäni ensimmäinen blogikirjoitus, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tässä skenessä tullessaan ;)

-Oskari