BLOGI

Sara the Saksanseisoja


Nyt se sitten tuli kotiin, keväällä tehty lopullinen päätös kanakoiran hankkimisen sopivuudesta tämän hetkiseen elämäntilanteeseen, realisoitui juhannusaattona 2018. Karkeakarvainen saksanseisoja narttu Sara saapui meille.

Rodun koulutettavuus oli myös yksi johtoajatus uuden rodun valinnassa.

Jussi Kraemer 

Ennen koiran hankkimiseen ryhtymistä käytiin läpi kotona seuraavat vaiheet:
Minä haluan, eipäs kun tarvian, hirvikoiran lisäksi jonkun muun metsästyskoiran.
Emännän pehmittely ja itseasettaman maksimikoiramäärän korottaminen.
Valinta: ajokoira, seisoja, noutaja, luolakoira vai joku muu.
Emännän pehmittely saksanseisojan hankintaan.
Tehdä emännän kanssa kompromissi ja hyväksyä roduksi spinone.
Todeta että spinone ei todennäköisesti ole pienpetokoira, joka oli osaltaan se pointti saksanseisojassa.
Emännän pehmittely saksanseisojan hankintaan.
Kasvattajille soittelu.
Pennun varaaminen.
Pennun haku kotiin.

Miksi karkeakarvainen saksanseisoja? Monipuolisuus oli ehkä se pääpointti, kanakoirahommat minua ovat kiinnostaneet aina ja noiden lisäksi seisoja toimii myös pienpetojahdissa, vesilintuhommissa noutajana, sekä rusakkohommissa.
Rodun koulutettavuus oli myös yksi johtoajatus uuden rodun valinnassa. Koira tulisi olemaan minulla mukana myös töissä ja muissa harrastuksissa joten se on muutenkin koulutettava tottelevaiseksi. Halusin siis itselleni metsästyskaverin hirvi- ja karhujahtikauden ulkopuolelle, koiran jonka kanssa voi harrastaa muitakin erähommia ja mukavan pienen sylikoiran.
Karkeakarvainen saksanseisoja täyttää kaikki nuo kriteerit mainiosti. Muita vaihtoehtoja ei sitten loppujen lopuksi oikeastaan ollutkaan.

Saran kanssa on tämä ensimmäinen viikko on kulutettu tutustumalla lähinnä tuohon sylikoiran rooliin. Sara on ollut käytännössä koko ajan alle käsivarren mitan päässä minusta, yhden työpäivän kävin ilman koiraa tekemässä ja yhden kaupunkireissun.


 

Minusta on tärkeää, että koiran kanssa ollaan paljon silloin kun se on ihan pieni pentu, silloin se leimautuu omistajaansa parhaiten. Meillä leimautuminen minuun on onnistunut tähän asti hyvin, Sara aukaisee vain toisen silmänsä kun emäntä nousee aamulla sängystä ylös ja jatkaa uniaan jollen minä nouse. Tuntuu ihan siltä niinkuin tuo pieni rääpäle hengittäisikin samaa tahtia kun minä.
Olemme jo aloittaneet vähän pillillä luoksetuloharjoituksia ja tänään lähdetään katsomaan paikallisen kennelyhdistyksen kanakoiratreenejä, saa sitten nähdä opinko minä noista mitään, toivottavasti.
Muutenhan tuo pentukoiran elämä on melkolailla nukkumista, syömistä ja leikkimistä.
Koiran ohjaajan tehtävä on toimia keinoemona, tarjota turvaa, osoittaa rajat, ruokkia ja antaa välillä nyhtää itseään parrasta.

Lähiaikoina saadaan fasaaneja tänne meille siirtoistutukseen, niistä kirjoitellaan sitten myöhemmin erikseen.

Hyvää keskikesää kaikille lukijoille!


-Jussi Kraemer-