BLOGI

Koittipa se 20.8 vihdoin kun koiria saa taas laskea irti riistan perään. Jämtlanninpystykorva Helkalle se taisi olla tänä vuonna samanlainen päivä kun lapsille on jouluaatto, sitä odotetaan melkein puoli vuotta ja sitten kun se tulee, eipä se niin ihmeellistä ollutkaan, tai oli mutta vain hetken. No joo, Helka nappasi pienen varaslähdön jo viikkoa aiemmin, vieras saapui meille ja samalla oven avauksella Helka poistui talosta. Löytyihän se kuitenkin neljän tunnin etsimisen jälkeen, naapurin pihasta kytkettynä.

 

 

Asiaan siis, 20.8.2018 aamulla metsään, ensimmäinen havainto auton perusteella on, että kaveri on tullut samalle maastokuviolle oman koiransa kanssa, mihin meillä oli tarkoitus mennä. Puhelinsoitto varmisti asian ja me siirryttiin Helkan kanssa pari kilometriä toiseen kohtaan metsäautotietä ja siitä parikymmentä metriä sivuun tieltä koira hihnassa ja ei muuta kun säppi auki. Koira lähti kuin ammuttuna suoraan vasten tuulta ja alle minuutin kuluttua alkoi metsästä kuulua hirvikoiran haukku. Minä olin aivan onnesta soikeana, noin puolitoistavuotias Helka oli siis lopullisesti syttynyt hirvihommista, viime syksynä joitain pieniä näyttöjä kyllä saatiin, lähinnä hakua, seuraamista ja pari muutaman haukun pätkääkin. Minä aloin välittömästi videoimaan haukkua talteen ja lähettelemään whatsappi-viestejä ties kelle että nyt se ura urkeni. Joo se haukku taisi kestää 2 min ja silloin lähti hirvi liikkeelle, pakko oli käydä toteamassa jäljet tutkan osoittamalla haukkupaikalla ja kyllä siellä oli hirven jäljet, onneksi! Kohta nimittäin koira pyyhälti tutkan mukaan minua kohti ja mikäs muu sieltä edeltä tuli, kuin rusakko, Helka oli siis vaihtanut pakenevan hirven seuraamisen rusakko-ajoon ja minut nähdessään otti oikein äänen kanssa tuon ajon. Jäniskoiran ura ei onneksi kestänyt kuin hetken ja nopeasti vaihdettiin takaisin aikaisemmalle sorkan muotoiselle jäljelle. Pakenevan hirven seuraamista kertyi kaikkiaan jänisajoineen noin 4 km ja siihen loppui koiralta aamupäivältä veto, otin koiran kiinni ja lähdettiin edellämainitun kaverin kanssa tulille, kaverilla kun oli mennyt aamupäivä melkein yhtä hyvin kun meilläkin.

 

 

Iltapäivällä koitettiin vähän vielä hakea, vaan kun ei jaksa niin ei jaksa. Että semmonen avauspäivä hirvikoiran treenauksessa. 25.8 lähdettiin uudestaan koittamaan josko hirvet olisi kiinnostavia otuksia. Tuoreita jälkiä ei löytynyt, joten ei muuta kun tuulen alle metsäautotien päähän ja koira irti. Helka haisteli kukkia ja perhosia semmosen varttitunnin ennen kuin lähti mihinkään, sitten kun lähtö tuli mentiin tietä myöten niin pitkään kun virtaa riitti. Ei ollu ehkä hirviä alueella, tai sitten oli, mistä näitä tietää. Eipä tarvinnu etsiä tervaksia kahvitulien tekoon kun nuo tulipaikat puineen tahtoo olla niin hyvin teiden lähellä. On tämä hirvikoirahomma sitten välillä mukavaa, pitäisiköhän huomenna lähteä taas…

-Jussi Kraemer