BLOGI

Isäni haki viikonloppuna suomenajokoiran pennun. Heidän touhujaan seuratessa, halusin kirjoittaa omia ajatuksiani nimenomaan suomenajokoiran kouluttamisesta ja odotuksista rotua kohtaan. Jo pelkästään pennun valinta on hankalaa. Miten valita juuri se paras koira pentueesta, joka jo alle vuotiaana ajaisi ykkösiä - siinäpä vasta kysymys. En halua yleistää, mutta tuntuu, että ennen kuin ajokoiraa on edes vielä hankittu, on jo kauheat paineet siitä millainen koiran tulisi. Jos pari edellistä koiraa eivät ole olleet ”koe-kelpoisia”, on odotukset uudesta pennusta korkealla. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että harmittavan moni ajokoiramies ei panosta koiraansa. Jos koira ei aja, syystä tai toisesta, tai anna edes yhtään merkkiä siitä, että jänis tai kettu saattaisi kiinnostaa, on koiran elämä lyhyt. Tässä kohtaa omistajan olisi hyvä katsoa peiliin. Eivät huippu-urheilijatkaan ole heti syntymästään asti olleet huippuja. Kyllä he ovat joutuneet harjoittelemaan paljon ennen huipulle pääsyä. Joskus toki sattuu syntymään Usain Boltin kaltaisia helmiä, mutta niitä on harvassa. Emme siis voi olettaa, että ajokoira on valmis paketti heti synnyttyään.
 


Lyyti syksyllä 2012

Vanhemmilta ajokoiramiehiltä olen kuullut, miten ajokoiraa tulisi kouluttaa. Kaikenlaisia tarinoita olen kuullut; jotkut antavat pennun kasvaa häkissä ensin vuoden, sitten se viedään metsään ja katsotaan mitä tapahtuu. Yleensä ollaan ihmeissään kun koira juoksentelee pitkin tietä ja leikkii kävyillä ja risuilla, tai on ihan pihalla että mitähän täällä kuuluisi tehdä. Jotkut ovat lähteneet suoraan metsään nenä maassa nuuskien ja ehkäpä jo kolmannella mettäreissulla ajaneetkin. Ja mitä tulee metsässä liikkumiseen niin missään nimessä kun ensimmäisiä kertoja menee ajokoiran kanssa metsälle, ei saa liikkua. Pitää istua paikallaan ja odottaa, että koira lähtee itse metsään. Pointtinsa tässäkin.

Itse olemme kulkeneet Lyytin kanssa metsällä heti kun se tuli meille. Neiti oli noin 12 viikon ikäinen kun ensimmäinen metsään tutustuminen tapahtui. Ei mennyt kuin pari hassua minuuttia kun valkoinen hännänpää vain vilahti pusikossa. Meillä oli tuohon aikaan vielä rottweiler vanhus Rodi, joka kulki mukana metsällä Lyytin tukena ja turvana. Mutta eipä Lyyti paljon kaveria kaivannut. Ensimmäisen vuoden aikana se kävi välillä katsomassa isäntää, mutta aika äkkiä oppi luottamaan ja pysyi metsässä koko ajan pidempään. Me emme ole istuneet samassa paikassa koko aikaa, vaan olemme kävelleet Lyytin kanssa metsässä ja poluilla. Lyyti on oppinut ajamisen taidon vain ajamalla ja sen kanssa on kuljettu metsällä paljon. Nyt kun aikaa on kulunut ja Lyytiltä ajot luonnistuu, niin liikkuminen on jäänyt itsellä vähemmälle.  Usein syksyllä minulla on ämpäri mukana ja kerään marjoja tai sieniä samalla kun Lyyti ajaa. Välillä kyllä joutuu katsomaan tutkasta missä mennään :)
 

Suomenajokoira
 
Turhaan luullaan, ettei suomenajokoiria voisi kouluttaa niiden vahvan riistavietin vuoksi. Tämä ajatus on onneksi hiipumassa, nykyään suomenajokoiria näkee agilitykentilläkin :) Vanhemmat ajokoiramiehet sanovat, että ajokoirat menevät pilalle jos niitä kouluttaa tai ne saavat olla sisällä vällyjen välissä. Täytyy myöntää, että itsekin hieman yllätyin kuinka fiksuja suomenajokoirat ovat. Ehkä sillä oli osuutta asiaan, kun olin lapsesta asti nähnyt vain ”häkissä kasvaneita” ajokoiria. Meillä koirille opetetaan rodusta riippumatta perustottelevaisuutta ja Lyytikin osaa istua käskystä ja odottaa ruokakupilla ennen kuin saa luvan. Lyyti on opetettu myös pillille, mutta jos täysi ajo on päällä, pillittäminen on siinä vaiheessa turhaa.  Monet ovat kysyneet kun Lyytin karva on niin lyhyttä ja pohjavillaa ei ole, että mikä on karvan salaisuus. Meillä koirat eivät ole häkissä, paitsi päivisin, ja yöksi ne otetaan sisälle. Se on se salaisuus.

Yhtä ainutta oikeaa tapaa ajokoiran pitämiseen ja kouluttamiseen ei ole. Jokainen toimii omaksi parhaaksi katsomallaan tavalla. Itse en koe, että Lyyti olisi mennyt pilalle vaikka sitä on koulutettu ja se saa olla sisällä, nukkua sängyssä ja leikkiä toisten koirien kanssa. Suomenajokoira on rotu, josta tulee helposti arka. Siksi koen, että sosiaalistaminen on erittäin tärkeää saadakseen siitä tasapainoisen metsästyskoiran. Mutta summa summarum, koira on niin kuin omistajansa.

Lyyti täyttää pian 6 vuotta ja toivottavasti meillä on vielä toinen mokoma edessä. On ollut antoisaa saada harrastaa sen kanssa ja nyt helteillä uiminen onkin parasta puuhaa!

Aurinkoisin terveisin,
- Sanna

KOMMENTTEJA: 1

by Iida Rintala

Minulla on sekarotuinen koria, joka on puoliksi suomenajokoira. Minua kiinnostaa miten onnistunut teillä hihnakäytös?