website

BLOGI

Kesän kovimpien helteiden aikaan tein (työ)matkan Ruotsin Jönköpingiin. Matkaviikko oli melko tarkkaan aikataulutettu ja hoidettavia velvollisuuksia riitti, joten varsinaista kätköilyaikaa ei pahemmin liiennyt. Mutta, kun matkaohjelmaan kuuluvat tripit kulkivat aivan muutaman kätkön läheisyydestä, täytyi tietenkin hetkeksi erkaantua muusta porukasta, rustata nimimerkki lokivihkoon ja ottaa muut matkaseuralaiset kiinni ohjatun ohjelman parista. Kuvailen itseäni kätköpyrähtelijäksi, nimenomaan noiden ”nopeiden” kätkölle erkaantumisten vuoksi. Tämän reissun kaikki kuusi kätköä löytyi helposti. Tarkan taustatyön jälkeen tarvitsi vain mennä paikanpäälle ja logata.

 


Uppför backen
– Tämän purkin esittelin jästiystävällenikin. Voi sitä ihmetyksen määrää, kun kiviaidan piilosta löytyi purkki. Vähän ehkä hulluna aluksi piti, kun nostelin pienimpiä kiviä selvästä kivisasetelmasta. Kätkö on arkistoitu minun loggauksen jälkeen.



Matkalla kätkölle Visingsöllä

 

Yhden päivän vietimme Visingsön saarella, jossa kävin edellisen kerran vuonna 2013. Tuolloin saarella ei vielä ollut kuin muutamia kätköjä. Nyt saari viherti kätkökartalla, mutta mielessä siinti yksi tietty DNF: Vår första "Huvudstad".

Kyseistä purkkia en tuolloin muutama vuosi sitten puusilmäisyyden sokaisemana löytänyt, vaikka aikaakin etsimiseen taisin käyttää reilun tovin. Nyt avautui uusi mahdollisuus treasuryhuntiin ja päätin sen hakea, kun tiesin reissumme vievän aivan kätkön lähimaastoon tutustumaan Näsin linnan raunioihin. Terrain näytti arvoa 2,5 ja vaikeustasokin jäi ennakkotietojen mukaan arvoon 2. Tuntui siis aivan naps ja kops -kohteelta, vaikkakin kätkökuvauksessa varoitettiinkin paikan olevan vaarallinen.

Vinkin päätin tietenkin tulkita jo ennakkoon "I skattkammaren under dina fötter/In the treasury under your feet”. Under your feet?! Pitikö tässä laskeutua jonnekin kellariin vai alkaa haudankaivajaksi? Jälkimmäinen veikkaus meinasi osua omaan nilkkaan. Seisoessani maakaistaleen reunalla eteeni avautui usean metrin pudotus Vettern-järveen ja sen kuohuvat pauhut kallioita vasten. Ei paljoa naurattanut, kun tajusin vinkin kirjaimellisuuden.

 


Kätkö jalkojen alla

 

Kätkönkiilto silmissä laskeuduin viettävää pengertä alaspäin, turvalaitteena pieni koivuntaimi. Ihan kuin siitä mitään fyysistä turvaa olisi ollut, jos jalka olisi livennyt. Se olisi ollut ainakin koivun elämän piste. Kätköhulluuden yksi sivuoire on, että uskottelee itselleen älyttömien asioiden toimivan etsimishetkellä ja vasta jälkeenpäin tajuaa oivallusten hulluuden. Siinäpä rinteessä seisoessani, jalkojen alla puun juurakot ja rantakallioihin putoilevat kivet sekä lohtuna katajaa muistuttava ruipelo havupuu selkäni takana, loggasin aivan huippuhienon kätkön. Mahtavaa, että joku näkee noin suuren vaivan kätkö toteutukseen!

 


Aarrekammio

Sitten oli päästävä enää puturasta ylös ja muun seurueen pariin. Puhelimen olin jättänyt maahan kielekkeelle turvaan. Olihan tietenkin tärkeämpää, että luuri ei putoa järveen, itsestäni ei niin väliä. Kellekään en kertonut minne olin tullut. Vaikka olisihan sen joku jossain välissä arvannut. Sieltäpä vingersin itseni tasaiselle kiinteälle maalle, puhelin kouraan ja menoksi muun (jästi)seurueen luo. Hieman he jo odottelivat ja ihmettelivät mihin olin hävinnyt.

Vasta jälkeenpäin iski todellisuus; miten onkaan järjenköyhyyttä mennä yksin tuollaiseen paikkaan. Selitykset "mä ihan varovasti", "oon tosi tarkka", "käyn vaan nopeesti" kuulostaa siinä hetkessä valideilta perusteluita. Loppupeleissä tarvitaan yksi horjahdus kesken kiipeilyleikin matkalla geotapaturmaan.

 

Kätköilijät hoi ja note to my self; Ei mennä uhkarohkeisiin paikkoihin yksin!

Sitten vielä muistutuksena: Huomenna lauantaina 18.8. on Kansainvälinen geokätköilypäivä.

 

-Sirpa